Saa Kurkistaa

Kiitos kaikille mielettömän mukavasta palautteesta remontoituun keittiöömme liittyen. Sain paljon kyselyitä keittiön työtasoista, joten lupasin kirjoittaa tasoista ihan oman postauksen. Kokeilimme tasoja tehdessämme useampia erilaisia tuotteita ja menetelmiä. Kerron tässä postauksessa ne tuotteet ja työvaiheet mihin lopulta itse päädyimme.

Tasoina meillä on siis keittiössä Ikean työtasot, joiden päälle olemme tehneet betonimaisen/mikrosementtiä muistuttavan pinnan saaneerauslaastilla. Edellisestä postauksestani löydät tarkemmat selityksen sille miksi päädyimme tällaiseen ratkaisuun. Tämä taitaa muuten olla varmaankin blogihistoriani uskaliain tuunaus. Ideana sellainen, että se sai rautakaupan sedätkin pudistelemaan päitään. Varsinainen "täysin omalla vastuulla"-kokeilu siis. :D

1. Puhdista työtasot kunnolla ja hio/karhenna pintaa hieman jos mahdollista, jotta saneerauslaasti tarttuu tasoon mahdollisimman hyvin kiinni. Tasojen saumoihin voi/kannattaa laittaa saumanauhaa vahvistamaan saumoja ja estämään mahdollista halkeilua. Lattia kannattaa myös suojata huolella, sillä rapatessa tunnetusti roiskuu. Laastina käytimme vaativille pinnoille tarkoitettua Weber Vetonit RF saneerauslaastia. Yhdellä pussillisella pärjää hyvin pitkälle, joten tämä tuunaus ei tule kovinkaan kalliiksi. Joku toinen laasti voi olla tietenkin yhtä hyvä ellei jopa parempaa. Oma kokemus kun eri laastilaaduista on hieman rajallinen. Perinteinen betoni ei tässä tapauksessa kuitenkaan toimi, sillä se on vähän sama asia kun yrittäisi saada märkää hiekkalaatikon hiekkaa pysymään keittiön tasossa kiinni... Arvasit oikein. Sitäkin kokeiltiin kun kaapista sattui löytymään. Toki jos haluaa hieman rouheampaa pintaa voi kokeilla tehdä jonkinnäköisen oman sekoituksen saaneerauslaastista ja betonista.

2. Ensimmäinen laastiseos saa olla aika paksua, jotta se tarttuu tasoon kunnolla kiinni, eli pussissa olevan ohjeen mukainen sekoitus on varsin toimiva. Sekoitimme laastin porakonevispilällä. Aluksi kannattaa tehdä vähän pienempi määrä kerrallaan, ennen kun pääsee jyvälle ja vauhtiin. Laasti alkaa nimittäin aika nopeasti kuivahtamaan ja jähmettymään. Suihkepullo osottautui hyväksi apuvälineeksi jos laasti meinasi alkaa kuivumaan liikaa. Tärkeää on levittää laastia mahdollisimman hyvin jokaiseen paikkaan. Varsinkin tason reunojen ja kulmien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä niihin massaa on vaikeampi levittää ja saada pysymään. Levittämiseen käytimme lastaa. Kerrosten ei tarvitse olla kovin paksuja, jotta ne kuivuvat hyvin. Ohuemmat kerrokset on myös helpompi levittää. Ensimmäisen kerroksen ei tarvitse myöskään olla vielä hirveän tasainen, sillä päälle tulee vielä ainakin muutama kerros laastia tasaamaan pintaa. Itse laitoimme yhteensä neljä kerrosta.

3. Anna pinnan kuivua aina kerrosten välissä täysin kuivaksi. Mielellään vaikka seuraavaan päivään. Kun pinta on täysin kuiva voi siitä hioa enimmät korkeuserot pois. Taso vaatiin päällensä useamman kerroksen laastia, jotta alla oleva taso jää joka kohdasta varmasti piiloon ja jotta pinnasta tulee kestävä ja riittävän paksu. Toinen kerros ja tulevat kerrokset voivat olla ensimmäistä kerrosta löysempää massaa, jotta laasti on helpompi levittää ja pinnasta tullee tasaisempi. Ensimmäinen kerros muistutti liian paksua puuroa ja loput kerrokset vastasivat perus puuroa koostumukseltaan. Kokeilemalla oppii parhaiten, että millainen on sopiva sekoitussuhde. Kerrosten välissä on hyvä aina tehdä pieni välihionta, jotta seuraava kerros tarttuu paremmin ja jotta se on tasaisempi ja helpompi hioa.

4. Kun olet tyytyväinen kerrosten määrään ja viimeinenkin kerros on täysin kuiva, niin hio pinta mieleiseksi. Itse käytimme lopuksi vesihiomapaperia, niin saimme pinnasta kivan tuntuisen ja sileän. Emme hioneet ihan kaikkia pieniä kuoppia ja epätasaisuuskia pois sillä halusimme, että taso jää eläväpintaiseksi.

5. Kun taso oli puhdistettu kaikesta hiomapölystä niin käsittelin sen valkoisella Tikkurilan Supi Saunavahalla. Lakan tai kirkkaan vahan levittäminen tason päälle olisi tummentanut pintaa liikaa. Keksin kokeilla kaapista löytynyttä valkoista saunavahaa mikä osottautuikin varsin toimivaksi ratkaisuksi. Levitin saunavahan huolella jokaiseen paikkaan pieni alue kerrallaan. Alueiden rajojen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä vahaa kuivuu aika nopeasti. Häivytä siis rajat huolella ja hommassa saa myös olla aika nopea. Levitin vahan nukkaamattomalla liinalla. Vahasin tason kahteen kertaan jotta sain siitä tasaisen värisen ja jotta vahaa oli varmasti joka paikassa. Toisen kerroksen vahasin tosi kevyesti ja ohuesti, jotta pinnasta ei tulisi liian valkoinen.

6. Lopuksi kun vaha oli täysin kuiva lakkasin tasoin matta pintaisella kalustelakalla kolmeen kertaa. Tasoissa voi käyttää toki muutakin lakkaa tai pintakäsittelyä ihan oman mielensä mukaan.

Tason päällystämisessä on monta työvaihetta, joten hommaan kannattaa varata useita päiviä aikaa. Toistaiseksi taso on ollut toimiva ja se on saanut myönteistä palautetta tason nähneiltä. Terävien veitsien ym. kanssa saa tietenkin olla varovainen ettei riko lakkapintaa. Ei se varmaan ikuinen ole, mutta tähän hätään varsin kelpo ratkaisu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Minä painelen kohta pihalle jatkamaan pihan siistimistä.

Yksi tämän kodin parhaita puolia on tilava kodinhoitohuone. Kodinhoitohuone helpottaa viisihenkisessä perheessä kiitettävästi arkea. Sen ymmärtää vasta nyt kunnolla, kun omistaa ensimmäistä kertaa kodinhoitohuoneen. Kodinhoitohuoneesta on käynti takapihalle, sekä kylpyhuoneeseen ja saunaan. Kylpytiloissa ja kodinhoitohuoneessa päätimme tehdä vain pientä pintaremonttia, sillä tilat ovat sen verran siistissä kunnossa ettei mitään isoa remonttia olisi ollut vielä kannattavaa alkaa tekemään.

Kodinhoitohuoneen ilme raikastui jo mukavasti uudella vaaleammalla tapetilla. Aikaisempi tummanpunainen tapetti vaihtui Bårastapeter Flora-kukkatapettiin. Tapetissa toistuvat kivasti samat värit mitä kylpytilosta ja kodinhoitohuoneesta löytyy. Kylpyhuoneeseen menevä ovi on nimittäin punainen, kylpyhuoneen seinälaatat vihreät ja keltaisisa kukissa on samaa lämpöä mitä kodinhoitohuoneen lämpöisen valkoisissa seinälaatoissa. Vaihdoimme samassa syssyssä myös vanhat ruskeat jalkalistat korkeampiin valkoisiin. Tarkoitus olisi vielä käydä valkoisella saumakynällä laattojen saumat tai voi olla, että maalaan laatat jossain vaiheessa jopa kaakelimaalilla. Olen jo pidemmän aikaa halunut päästä kokeilemaan kaakelimaalia. Tässä tilassa maalipintakaan ei joutuisi kovin kovalle koetukselle. Katsotaan sitten uudestaan, kun aikaa ja intoa löytyy. Tällä hetkellä ajatukset ja voimat kohdistuvat keskeneräiseen pihaan ja autotalliin.

Kodinhoitohuoneessa ei ollut minkäännäköistä kaappitilaa, joten kävimme ostamassa sinne Ikeasta valkoiset Bestå-kaapit. Kaappeihin sain kaikki pyyhkeet ja siivosvälineet ja -aineet piiloon. Kaappien päälle jää myös tarpeellista laskutilaa. Pesutornin ja kuivausrummun ympärille olemme ajatelleet rakentaa vielä jossain vaiheessa jonkinnäköisen liukuoviseinämän, mikä rauhottaisi tilan ilmettä entisestään. Kattovalaisimen tilasin Ellokselta. Olin alunperin ajatellut valaisinta makkarin ikkunan edessä olevaan tyhjään pistokepaikkaan. Tänne se sopii kuitenkin niin hyvin, että en raaski sitä enää siirtää.

Kyllä sitä pienilläkin jutuilla voi saada ison muutoksen aikaan.

Vai mitä olet mieltä? :)

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Minulle on syntynyt omanlaiseni sisustustyyli vuosien varrella, mistä olen hurjan onnellinen. Olen vähitellen oppinut noudattamaan omaa tyyliäni ja luottamaan omaan makuuni, ja poimimaan sisustustrendien joukosta ne omaa silmääni miellyttävät helmet. Toki joskus sattuu myös niitä virhearvioita, mutta ei kuitenkaan enää niin suuressa mittakaavassa mitä joskus aikaisemmin. Kysyttäessä en oikein osaa luokitella omaa sisustustyyliäni mihinkään tiettyyn lokerikkoon, vaan se on sekoitus vähän kaikkea. Joukossa on uutta, vanhaa, modernia, designia ja itse suunniteltua ja tehtyä. Pääasia on kuitenkin aina se, että koti tuntuu omannäköiseltä.

Tässä kodissa moni tila tuntuu vielä kovin keskeneräiseltä sillä täällä on monia huoneita, joista puuttuu vielä se jokin joka tekee tästä kodista juuri sen meidän näköisen kodin. Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat kuitenkin kohdilleen ja koti alkaa miellyttämään yhä enemmän omaa silmää ja tuntumaan kodilta. Vähitellen löytyy uusia esineitä, huonekaluja tai jokin tänne täydellisesti sopiva maalisävy. Vielä on paljon matkaa jäljellä, mutta sisutuksen kanssa on hankala kiirehtiä. Täysin omannäköistä sisustusta kun on vähän vaikea ostaa valmiina suoraan kaupasta. Koti kun muokkauttuu asukkaidensa näköiseksi vähitellen ja elämän jäljet alkavat näkyä. Välillä minusta tuntuu siltä, ettei täällä ole koskaan valmista ja mikään ei miellytä omaa silmää, ja välillä taas joku ihan pienikin juttu voi saada aikaan suuria onnistumisen tunteita ja jokin juttu ottaa valtavan harppauksen eteenpäin.

Enpä tullut esimerkiksi ajatelleeksi, että meillä olisi joskus roosanvärinen seinä olohuoneessa. Olohuoneen hyllyllä ollutta Marimekon puuterinväristä Flower-maljakkoa katsoessani lamppu kuitenkin syttyi salamana päässäni ja alon miettimään, että miten hyvin hento vaaleanpunainen sopiikaan ruskean värin kanssa yhteen. Siitä se ajatus sitten lähti - kuten sanotaan. Kaivoin kaapista värikartat esiin ja päädyin googlettamaan Tikkurilan Neito-sävyä. Eihän siinä sitten kauaa mennytkään kun löysin itseni maalikaupasta ja olin olohuoneen seinän kimpussa maalitelan kanssa.

En voisi kyllä olla tyytyväisempi sävyvalintaan. Sävy elää tosi kauniisti valon mukaan vaaleanpunaisen kautta puuterinsävyiseen roosaan. Hämärämässä valaistuksessa seinä taas taittaa enemmän beigeen. Seinän maalaamisesta aiheutui tietenkin se kuuluisa ketjureaktio ja vaihdoinkin myös muutaman huonekalun paikkaa.

Roosan seinäin innoittamana lisäsin kotiin muitakin vaaleanpunaisia yksityiskohtia, kuten kukkia ja koriste-esineitä. Intouduin meillä käyneiden vieraiden siivittämänä kokeilemaan jopa kattausta mihin lisäsin ripauksen vaaleanpunaista.

Värin lisääminen sisustukseen sai kodin tuntumaan taas paljon valmiimmalta, kodikkaammalta ja persoonallisemmalta. Oli myös mukavaa kokeilla jotain muuta kun sitä varmaa ja turvallista valko-harmaata ja huomata, että jokin muukin väri voi toimia ja näytää raikkaalta. Täytyisi muistaa vaan rohkeammin ja useammin hypätä sen tuntun ja turvallisen vaihtoehdon ylitse.

Yksi syy sille miksi blogi on ollut hiljainen on tuskaisen hidas tietokone mikä kaipaa kipeästi uudien osien asentamista ja päivittämistä. Tätäkin postausta olen kirjoitellut useampana päivänä. Myös lämmin kesä on saanut tarttumaan pihahommien kimppuun ja piha alkaakin näyttää jo paljon siistimmältä ja kivemmalta. Olemme levittäneet pihalle mm. 45 t hiekkaa, siirrelleet kasveja, istuttaneet uusia, rakentaneet hiekkalaatikon ja maalanneet autotallia. Autotallin parissa riittää vielä puuhaa, kun puuttuvat räystäslaudat on tarkoitus miehen kesäloman alettua sahata, maalata ja naulata paikoilleen. Sisälläkin on riittänyt hommaa kuten mm. puuttuvien jalkalistojen laittamista, kaapin purkamista ja maalaamista. Omakotitalossa ei taida kyllä hommat koskaan loppua.

Eteenpäin mennään kuitenkin koko ajan. Tämä on ollut iso projekti ja paljon on vielä tehtävää. Miltään pakkopullalta homma ei kuitenkaan ole missään vaiheessa alkanut tuntua, vaan on hurjan mukavaa tehdä ja laittaa kun itselleen tätä kuitenkin tekee. Jokainen valmistunut asia saa myös tuntemaan suurta onnistumisen riemua. Yhdessä remontointi on myös loistavaa parisuhdeaikaa. Enemmän siinä tulee juteltua ja tehtyä asioita yhdessä kun vaikka telkkaria katsoessa. Varsinainen 7 kk parisuhdeleiri onkin siis takana.

Nauttikaahan lämpimistä päivistä! Palailen blogin pariin taas kun löydän sopivan hetken ja inspiraatioita tapella tietokoneen kanssa!

Pääsin tässä kodissa ensimmäistä kertaa sisustamaan pojan huonetta, sillä kaikilla lapsilla on nyt omat huoneet. Lastenhuoneet ovat vierekkäin toisessa päässä taloa, ja meidän vanhempien huone ja työ-/vierashuone ovat toisessa päässä. Makuuhuoneita tässä talossa on siis yhteensä viisi. Tämä pojan huone on huoneistaa kaikista pienin, mutta toistaiseksi ainakin riittää hänelle oikein hyvin. Ja voihan huoneita vaihtaa sitten joskus myöhemmin jos siltä alkaa tuntumaan. On myös mukavaa, että lastenhuoneet ovat nyt vierekkäin niin leikit sujuvat näppärästi huoneesta toiseen. Suurimmat leluröykkiötkin pysyvät kohtuullisen hyvin toisessa päässä taloa.

Kaikissa lastenhuoneissa on yksi tapettiseinä tehosteena. Yhdistävänä tekijänä huoneissa on se, että jokaisessa tapeteista seikkailee jokin eläinhahmo. Oli muuten paljon helpompaa löytää kivoja tapetteja tytöille kuin pojille. Pojille sopivia tapetteja tuntui olevan paljon vähemmän. Bongasin tämän Scionin Mr. Fox kettutapetin Pinterestistä, mistä etsin kuvia pojille sopivista tapeteista. Yritin valita lapsille ehdottamani tapetit niin, että ne käyvät sittenkin vielä kun lapset ovat vähän vanhempia.

Kellastuneet hirsiseinät maalasin Uulan seinämaalilla valkoisiksi kolmeen otteeseen. Kaikissa huoneissa on myös 1-2 kipsilevyseinää, jotka maalasin harmaiksi. Tässä huonessa levyseinän harmaa sävy on poimittu tuon kettutapetin taustasta K-raudan myyjän avustuksella. Sävy on Tikkurilan Deco Grey-värikartan 1902. Sävy on kaunis hieman vihreään taittava harmaa. Huoneen kattovalaisimen bongasin K-raudan poistohyllystä. Sen kuparinvärinen sisusta sopii mielestäni hyvin tapetissa seikkailevien oranssien kettujen pariksi.

Lastenhuoneet odottavat vielä uusien laminaattien asentamista. Päätimme, että siirretään lattioiden vaihtaminen suosiolla syksyn/talven projeksiksi kun nyt kesällä on niin paljon vielä ulkohommia hoidettavana.Vielä olisi myös tarkoitus lisätä huoneen seinille joitain hyllyjä, mihin pieni auto-fani saisi esille rakkaimpia autojaan. Huone kaipaa myös tauluja seinille, uusia tekstiilejä ja pimennysverhot.

Olipas muuten tosi haastava valokuvattava tämä huone vastavalon ja huoneen L-mallisen muodon vuoksi, mutta ihan hyvin nämä kuvat lopulta onnistuivat kun vaan löytyi sopiva valaistus ja jokunen harjoituskerta.

Vaaleanpunaiset tapetit ja kellastuneet hirsiseinät kokivat tällä kertaa tämännäköisen muutoksen. Huone tuntuu nyt ainakin paljon valoisammalta mitä ennen. Ja pääasia, että huoneessa viihdytään.

Päivät viilenevät ja illat pimenevät. Eilen aamulla kun saatoin ekaluokkalaistamme koulubussiin vastassa oli kaunis sankka sumu. Takaisin tulessa piti kiertää pidempi lenkki, ihan vain ihaillakseni usvan peittämää jokea ja hämyisiä viljapeltoja. Kaikkialla oli niin hiljaista ja rauhallista. Kylältä katoaa pikkuhiljaa mökkiläiset ja venerannat hiljenevät. Arki on toden teolla pyörähtänyt kesän jälkeen käyntiin. Meidänkin perheessä tuttu ja turvallinen esikoulutaksi, joka tuli hakemaan kotiovelta ja toi kotiovelle eskaripäivän päätyttyä on vaihtunut ison tien varressa kulkevaan koulubussin. Vanhempi tytöistä aloitti koulun, mikä on tuonnut päiviin uusia rutiineja ja paljon uusien asioiden opettelua. Myös mies vaihtoi työnkuvaa ja on alkanut reissaamaan enemmän ulkomailla, mikä tietenkin lisää omaa työmäärääni kotona. Omille harrastuksille, kuten blogin pitämiselle on välillä haastavaa löytää aikaa, kun jaloissa pyörii kolme pientä lasta, kaksi koiraa, kissa ja hamsteri. Jostain on vaan tingittävä, jotta arki sujuu ja kaikilla on mahdollisimman hyvä olla.

Kesä meni hurjaa vauhtia ohitse ja saimme nauttia hyvin lämpimästä kesästä. Hyvä sää mahdollisti pihahommien tekemisen ja olemmekin viettäneet pihalla paljon aikaa. On kiva ajaa kotipihaan kun pihalla on isojen pyörivien irtokivien tilalla kerros soraa, kesken jääneet tiilipylväät on purettu ja autotallikin on saanut uutta maalia pintaan, vaikka osa räystäslaudoista puuttuukin vielä. Olen myös yrittänyt tallettaa mahdollisimman paljon aurinkoa varastoon pitkän ja pimeän talven varalle. En itse kovinkaan paljon välitä talvesta, mutta kaikista muista vuodenajoista pidän kyllä. Hyväluminen ja valoisa talvi nyt vielä menettelee, mutta täällä Etelä-Suomessa oleva yleensä hyvin pimeä ja vetinen talvi ei oikein innosta. Olenkin varautunut suurella määrällä kynttilöitä ja myös parille uudelle pöytävalaisimelle olisi tarvetta.

Sisällä talossa muutokset ovat olleet pienempia, lähinnä huonekalujen paikkojen vaihtamista ja jotain uusia koriste-esineitä on tullut ostettua. Nyt kun sisällä tulee vietettyä taas enemmän aikaa, on kodin laittaminen alkanut jälleen pyöriä mielessä ja kynttilöitäkin on tullut poltettua muutamana iltana.

Olohuoneessa vaihdoin sohvan mukana tuleet irtonaiset nahkatyynyt valkoisiin pellavatyynyihin. Pellavatyynyt tekivät sohvan ilmeestä pehmeämmän ja kutsuvamman. Tähän taloon sopii myös tietty rustiikkisuus, joten kaikki hieman rouhemmat materiaalit ja vanhat tavarat istuvat tänne hyvin vanhojen kakluunien ja vanhojen väliovien joukkoon. Muutenhan itse talo on vasta reilu 10 vuotta vanha, vaikka se onkin aika perinteiseen tyyliin rakennettu. Talo muistuttaa itse asiassa sellaista hieman modernimpaa pohjalaistaloa, mitä nyt asuntomessuillakin on alkanut näkymään. Talon edessä kulkee myös ihana vanhan näköinen kiviaita. Uutta ja vanhaa sekaisin, mikä asettaakin sisustamiseen omat haasteensa.

Olen tehnyt tänne kirppikseltä tosi kivoja löytöjä, kuten tuon korikassin mikä näkyy olohuoneen lattialla. Löysin myös ihanan vanhan lasimaljakon joka muistuttaa vähän Marimekon Urna maljakkoa. Vanhat tavarat sopivat talon henkeen niin kivasti ja tuovat vähän ilmettä ja persoonaa kaiken uuden rinnalle. Edellisessä kodissamme ollut modernimpi sisustus on saanut tällä vielä entistä enemmän maalaisromantiikkaa joukkoonsa ja pidän siitä hyvin paljon.

Muuten, Saa Kurkistaa-Handmade Facebook-sivuilla on käynnissä arvonta jos haluatte käydä osallistumassa.

Oikein mukavaa syksyistä viikonjatkoa kaikille! :)

Tilasin viime viikolla käytävää varten muutaman uuden hyllyn osan, kun String System hyllyjärjeselmän valkoiset osat sattuivat olemaan -15 % alennuksessa. Tarkoituksena olisi koota kapealle sisääntulo käytävälle 200 cm korkea ja 30 cm syvä hyllykokonaisuus, vanhan 60 cm syvän lipaston tilalle. Sivupaneelit ovat jo saapuneet, mutta odottelemme vielä hyllylevyjä. Jouduin nimittäin tilaamaan hyllylevyt toisesta verkkokaupasta, sillä haluamaamme väriä näytti olevan vain yhdessä paikassa myynnissä. En paljasta vielä, että mikä väri on kyseessä. Näette sitten kun levyt saapuvat. :)

Paikkasin ja maalasin hyllyn taakse jäävän seinän valmiiksi viikonloppuna. Samalla tuli maalattua myös lattia pariin otteeseen, sillä käytävällä olleesta mustasta kaapista oli jäänyt ikävät jäljet lattiaan.

Eipä se homma vielä siihen jäänyt, sillä valkoista maalia kaapista etsiessäni löysin vielä puoli purkkia harmaata maalia. Sitä samaa, mitä meiltä löytyy mm. olohuoneen seinältä. Innostuin sitten samoissa maalihöyryissä maalaamaan myös tuon kello-seinän harmaalla. Mies yllytti lopulta maalaamaan vielä rappusten alle jäävän seinän, kun näyttäisi kuulemma kivalta. Nauroi kyllä vieressä ja totesi, että arvasi jo heti alussa että homma lähtee lapasesta kun minä tartun telaan. :D

Ihan hyvältähän tuo harmaa näyttää, ja eipähän ole enää niin valkoista. Lipastokin tulee nyt ihan eri tavalla harmaata seinää vasten esille. Sävy on Tikkurilan Deco Grey värikartan 1966, mikä on aika kylmä harmaa. Maalina täyshimmeä Harmony, millä saa kauniin mattapintaista jälkeä.

Että sellainen vähän tehokaampi viikonloppu takana. Ehkä minä pistän telat ja pensselit nyt hetkeksi piiloon...

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Koulun alkamiseen liittyy paljon kivoja asioita, mutta myös joitain ikävämpiä asioita. On ollut kurja huomata, että kuvioihin tulee joidenkin koululaisten taholta painostusta siitä, että kaikki ns. "pikkutyttöjen" jutut pitäisi unohtaa. Tällä tarkoitan siis korviini kantautuneita seuraavanlaisia tilanteita; 1-luokkalaisen huoneessa/tavaroissa/vaatteissa ei saisi enää olla vaaleanpunaista väriä, koska vaaleanpunainen on pikkuvauvojen väri. Myöskään lastenohjelmat tai -elokuvat eivät enää oikein sovi koululaisille, vaan puhelimella katsotaan YouTubesta videoita tai pelataan puhelimella pelejä. Ja sitten kun kavereita näkee niin istutaan vierekkäin, ja jokainen tutkii omaa puhelintaan. Myös aamuisin näkee paljon sitä, että koulubussin saapumista odotellaan puhelimet kourassa. Jos jollain nyt satuttasiin koulun jälkeen leikkimään, niin Petseillä leikkiminen on vielä ok, mutta muut lelut eivät enää kuulu koululaisen lelukaappiin. Tässä nyt jokunen esimerkki siitä, mitä haen takaa.

Eihän se nyt näin mene. Ei koulun aloittaminen tarkoita sitä, että lapsuus on ohitse. Tottakai koulu ja kaverit ovat tärkeitä, ja läksyt hoidetaan ennen huveja, mutta ei kukaan voi ja jaksa pysyä iloisena jos pitäisi aina toimia sen mukaan mitä muut haluavat, ja unohtaa kaikki se mistä itse pitää. Pitäisi muuttua kerta heitolla "isoksi tytöksi". Me vanhemmatkin saatamme vähän turhan usein syyllistyä isojen ja pienien tyttöjen keskenään vertailemiseen, sillä jostainhan ne lapset sen esimerkin saavat. Lasten tehtävä on pääasiassa olla lapsia ja nauttia lapsuudestaan. Lapsuus on kuitenkin varsin lyhyt aika ihmisten elämästä, ja lapsuus on varsin tärkeä osa elämää. Leikin kautta oppii valtavasti uusia asioita ja taitoja. Minusta lapsuudesta irrottaudutaan vähitellen, jokainen omaan tahtiinsa. Ei se isoksi tytöksi tai pojaksi kasvaminen tapahdu yhdessä, eikä kahdessakaan yössä. Eikä pidäkään.

Itseäni harmittaa suunnattomasti, että jo pienet koululaiset saattavat joutua kokemaan painostusta kavereiden taholta. Tai minä nyt olen kylmästi todennut, että jos joku aiheuttaa pahaa mieltä, niin ei tarvitse silloin viettää sellaisen ihmisen kanssa aikaa. Vaikkakin painotan myös sitä, että kaikille täytyy yrittää olla ystävällinen ja kohtelias. Aikuisenakin pitäisi useammin muistaa, että jotkut ihmiset pitää vaan surutta jättää taakse, jos suhteessa häviää paljon enemmän kuin voittaa. Tyttö ei ole onneksi joutunut kiusatuksi ja hänellä on kavereita, mutta omiin korviini on kantautunut joidenkin lasten suusta sellaisia heittoja, mitkä saattavat herkästi pahoittaa toisten mielen. Ja vaikka lapseni olisivatkin joutumassa kiusatuksi, niin toivon, että olemme antaneet heille kotona hyvät eväät taistella elämän tuulimyllyjä vastaan ja rohkeutta olla oma itsensä. Uskaltaa kokeilla asioita ja tavoitella unelmiaan.

Tyttö mainitsi, että osa kavereista pitää vaaleanpunaista vauvojen värinä. Kysyin häneltä, että pitääkö hän itse vaaleanpunaisesta? Vastaukseksi sain: "kyllä, se on lempivärini". Sanoin siihen, että se on tärkeintä. Jokainen saa pitää ihan siitä mistä haluaa, vaikka muut sanoisivat mitä. Tytön huone saa siis edelleen olla täynnä vaaleanpunaisia juttuja. Ihan niin pitkään kun hän itse haluaa, vaikka muut sanoisivat mitä.

Millaisia tunteita koulun alkaminen on teissä herättänyt?

Että sellainen vähän tehokaampi viikonloppu takana. Ehkä minä pistän telat ja pensselit nyt hetkeksi piiloon...

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Edelliseen asuntoomme verrattuna kaksi vessaa on ollut aikamoista arjen luksusta näinkin ison perheen kanssa. Miten se onkaan niin, että kaikilla tuntuu olevan tarve vessaan ihan samalla sekunnilla? Toinen vessoista on kylpyhuoneen yhteydessä ja pienempi eteisen lähettyvillä. Kaksi vessaa on siitäkin kiva juttu, että toinen vessoista pyritään pitämään "edustukunnossa" viereiden varalle. Eli mm. hiustenkuivaaja, koko perheen pyyhkeet ja kaiken maailman purnukat löytyvät kylppärin yhteydessä olevasta isommasta vessasta.

Tässä pienemmässä vessassa en ole tehnyt mitään sen ihmeempiä muutoksia, sillä minusta se on ihan kiva tälläisenaan. Ainoastaan kalusteet öljysin uudelleen ja vaihdoin pyyhekoukut uusiin. Pikkuvessan valkoinen iso seinälaatta on ajaton, kuten myöskin luonnonkiviraidalla koristeltu harmaa lattia. Tällaiset neutraalit valinnat ovat hyviä, sillä niihin ei kyllästy kovin herkästi. Wc:ssä onkin hieman hillitympi värimaailma, kun mitä meidän vihreä-ruskeassa kylpyhuoneessamme joka on tarkoitus remontoida sitten joskus tulevaisuudessa.

Vaaleiden laattojen keskelle tuo persoonallisuutta wc-tilaan vanhasta kaapista tehty allaskaappi, marmorinen taso ja seinällä oleva vanha peili. Allaskaapin päälle ostin Sokokselta Merakin betonia jäljittelevän tarjottimen. Siihen saa kivasti esille saippuapullon ja muuta pikkutavaraa. Hennon vaaleanpunaiset mukit, vaaleanpunaiset käsipyyhkeet ja lasinen saippuapullo tarttuivat matkaan Jyskistä.

Pikkuvessan valaisimet on vielä tarkoitus vaihtaa uusiin kunhan vain sopivat valaisimet tulevat vastaaan. Peilin yläpuolella olevat pallovalaisimet ovat omaan makuuni turhan romanttiset ja masiiviset. Jos sinulle tulee mieleen jotkin kivat seinävalaisimet, niin saa vinkata.

Pikku-wc valokuvaaminen on odottanut sopivaa kuvausinpiraatoita, sillä ikkunattomuuden vuoksi sinne ei pääse luonnonvaloa muuten kun jos ovi auki. Kuvaamisessa pitää siis käyttää jalustaa ja pitkää valoitusaikaa. Jalustan asettelu pieneen vessaan on hankalaa ja vieläpä niin, ettei jalusta ja omakuva näy peilin kautta. Haastetta siis kerrakseen, mutta nyt on sekin hoidettu!

Löytyykö teiltä yksi vaiko kaksi vessaa, ja miten vessojen määrä vaikuttaa arkeen?

Siivosimme autotallin loppukesästä, jotta pääsimme aloittamaan myös siellä remontin. Autotallista löytyi mm. remonttitavaraa, ruukkuja ja vanha itämainen matto. Matto oli varmasti ollut autotallissa pitkään sen hieman tunkkaisesta tuoksusta päätellen. Se vaati kaiken kaikkiaan kolme pesukertaa ja kunnon kuivumisen aina pesujen välissä, jotta sain sen tuoksumaan raikkaalta ja puhtaalta. Mietin kyllä mattoa pestessä useamman kerran, että toivottavasti se on kaiken sen vaivan arvoista. Kun matto sitten lopulta kuivumisen jälkeen tuoksui puhtaalta, päätin kokeilla sitä olohuoneen lattialle.

Matossa toistuvat samat sävyt mitä olohuoneessa. Ruskea, vaalea beige ja okra. Se on mukavan tiivisrakenteinen, melko paksu ja pehmeä. Se on lämmin jalan alla kylminä aamuina ja iltoina, mutta onko se kuitenkin liian eri paria kaiken muun kanssa? Vanhaa, uutta, modernia ja nyt vielä itämaista-tyyliä sekaisin? Riittääkö se, että värit sopivat yhteen muun sisustuksen kanssa tai se, että matto tuntuu mukavalta? Yllättävää kyllä, niin ainakaan toistaiseksi maton väritys tai kuviointi ei ole pahemmin häirinnyt omaa sisustussilmääni.

Nythän itämaisia mattoja näkee oikeastaan aika paljon modernimman sisutuksen joukossa. Ehkä omakin silmä on alkanut muiden sisustuskuvien kautta tottumaan näinkin erilaisten tyylien sekoitukseen. Se on muuten jännä juttu, että miten paljon alitajuntaan vaikuttaa se, että törmää usein sellaiseen asiaan mistä ei ole aikaisemmin oikein välittänyt. Lopulta se voikin sitten alkaa miellyttämään omaa silmää, vaikka aikaisemmin onkin ajatellut, että eihän nuo sovi yhtään yhteen tai meille ei tule ikinä tuollaista. Taas sitä nähdään, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Olkoot tuo mattokin nyt sitten ainakin toistaiseksi tuossa olohuoneessa kun se kerran on puhdaskin kaiken vaivan jälkeen.

Löytyykö teidän kodeistanne jotain sellaista, mitä ette olisi ikinä uskoneet sieltä löytyvän?

P.S. Tänään on muuten heijastinpäivä ja arvonkin tärkeän asian vuoksi Instagram-profiilissani (@saakurkistaa_blogi) yhden heijastavan asusteen. Käykäähän siellä osallistumassa. :)

Löydät lisää heijastavia asusteita osoitteesta: www.saakurkistaahandmade.com.

Tänään saatiin jo vähän luntakin tänne Etelä-Suomeen ja pakkasta oli viime yönä jo ihan mukavasti.

Nyt onkin siis taas se aika vuodesta kun polttopuita saa kantaa melko tiuhaan tahtiin sisälle. Meillä on talossa lattialämmitys, joten sähkölämmityksen rinnalla on mukava lämmittää taloa välillä kakluuneilla. Kakluunit varaavat yllättävän hyvin lämpöä, joten sähkölämmityskuluissa pystyy niiden avulla myös säästämään.

Polttopuiden kanssa tulee aina vastaan se ongelma, että missä ja miten halkoja kannattaa sisällä säilyttää. Kantokoriin ei mahdu kovin paljoa puita kerrallaan ja ihan koko ajan ei jaksaisi olla hakemassa pihalta lisää klapeja. En myöskään halua mitään isoa puuröykkiötä nurkkiin lojumaan ja hanlaloittamaan lattian siivoamista.

Kokeilin nyt ensihätään pinota halkoja olohuoneen hyllylle, missä ne ovat lähellä kakluunia ja helposti käden ulottuvilla. Hyllylle mahtuu myös kiitettävän paljon halkoja. Klapit ovat hyllyllä tavallaan naamioitu osaksi sisustusta ja saavatkin toimia toistaiseksi vähän erilaisena sisustuselementtinä. Miksei haloillakin voisi sisustaa? Ainakin ne tuovatkin mukanaan sellaisen hauskan ja vähän rennomman otteen sisustukseen. Ja onhan klapipino jo melko näyttävä elementti itsessään.

Miten sinä olet ratkaissut polttopuuongelman?

Siitä on nyt reilu vuosi kun saatiin avaimet uuteen kotiimme ja ajettiin tänne ensimmäistä kertaa talon ostamisen jälkeen. Vielä matkalla mietittiin, että ollaanko me ihan hulluja kun muutetaan näinkin kauas korpeen ja miehen työmatka kasvaa vielä entisestään. Heti oven avattuamme ja taloa tutkiessa tulvahti kuitenkin taas vastaan se sama hyvän olon tunne, mikä silloinkin kun ensi kertaa tultiin taloa katsomaan. Nykyisin tänne ajelee pitkänkin matkan päästä hymyssä suin. Meitä on kotona vastassa omaa rauhaa, sopivasti tilaa ja se valtava kodikkuuden tunne mikä tässä talossa on. Meillä on myös mahdollisuus remontoida ja tehdä tästä pikkuhiljaa meidän tarpeisiin sopiva ja meidän näköisemme koti. Sijainnista tinkiminen tuntuu pieneltä sen kaiken muun rinnalla, mitä saimme tänne muuton myötä.

Olin ehtinyt jo ennen muuttoa kaivata remonttia ja uusia projekteja. En vaan yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään. Nautin siitä kun ympärillä on jotain pientä ja välillä vähän isompaa puuhattavaa. Sormet syyhyten ja intoa puhkuen mietimme silloin kaikkea tulevaa, ja vieläkin meillä riittää intoa ja uusia ideoita pyörii jatkuvasti mielessä. Päällimmäisenä oli ja on edelleen valtava hyvän olon ja helpotuksen tunne siitä, että olimme vihdoin löytäneet sen meille mieluisan kodin, jota voi hyvällä omallatunnolla kunnostaa, kun kaikki ei ole uutta tai vastaremontoitua, tai vastassa ei ole mitään liian vaativaa työmaata. Tämä tuntui sopivan kokoiselta projektilta meille tässä elämäntilanteessa, ja siltä se tuntuu edelleen, vaikka vieläkin riittää hommaa.

Missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä, että olisimme haukanneet liian ison palan. Olemme kyllä saaneet paljon ihmettelyitä siitä, miten olemme jaksaneet remontoida ja laittaa kotia, kun jaloissa pyörii pienet lapset ja eläimiä. Veikkaan, että sitä jaksaa sen vuoksi niin hyvin kun sitä tekee itselleen. Omakotitalo oli myös meidän pitkäaikainen haavemme. Pidämme myös molemmat remontoimisesta ja käsillä tekemisestä. Kodin kunnostaminen on itseasiassa loistavaa parisuhdeaikaa ja yhdessä tekemistä. Myös lapset ovat olleet innoissaan omista huoneistaan ja pihasta jonka aitasimme keväällä, joten heilläkin riittää mieluisaa puuhaa.

Olen aina ollut sellainen, että olen viihtynyt hyvin kotona. Melkoisena erakkoluonteena varmaan moni pitäisi. Minua on oikeastaan melko vaikea edes saada houkuteltua kotoa mihinkään. Koti on se paras paikka, missä voi ottaa rennosti ja olla täysin oma itsensä. Kulkea verkkarit ja villasukat jalassa ja tukka pystyssä vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Siksi minulle on tosi tärkeää, että kotona on hyvä olla ja, että koti tuntuu kodilta.

Nautin täällä myös valtavasti ympäröivästä luonnosta. Tässä on meri, joki, peltoja ja metsä ihan vieressä. Täällä on hyvä hengittää ja olla. Myös lapset näyttävät viihtyvän täällä, ja minusta on ihana seurata kun he tutustuvat innoissaan ympäröivään luontoon. Ihailevat auringonlaskuja, hevosia tai ohi ajavia traktoreita. Kesällä oli ihan mahtavaa pyöräillä iltaisin läheiselle uimarannalle ja ottaa eväitä mukaan ja paistaa vaikka makkarat. Vaikka palvelut ovat kauempana, niin tilalle on tullut kaikkea muuta mitä on oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla. Mies vertaa tätä kotia kesämökissä asumiseen ja minusta se on oikein hyvä vertauskuva.

Täällä on ollut hyvä asua ja olla ja toivottavasti meillä on vielä monia hyviä vuosia edessä.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!

Kiitos tästä vuodesta ja kiitos kaikille Taidetehtaan Joulumarkkinoilla vierailleille! :)

Eteisessä ollut tyhjä seinänpätkä sai täytettä, kun vanhemmillani ollut mummoni vanha peilipiironki sai uuden kodin meiltä. Vanhempani muuttivat pienempään asuntoon vuoden vaihteessa ja piironki ei valitettavasti enää mahtunut heidän uuteen kotiinsa.

Muistan kun piironki oli lapsena vastassa mummin ja ukin eteisessä. Tämän jälkeen se siirtyi vanhempieni eteiseen ja nyt se toivottaa vieraat vastaan meidän eteisessä. On kiva tarjota näinkin pitkän historian omistavalle esineelle uusi koti. Se tuo mieleen paljon muistoja omasta lapsuudestani.

Piironki on juuri sopivan kokoinen eteisen lyhyelle seinän pätkälle. Siinä on kauan kaipaamani peili sekä laskutaso. Se tuo myös ruskeaa väriä eteiseen mikä yhdistää eteisen paremmin vastapäätä olevan keittiön tummiin hirsiseiniin.

Eteisessä oli talon ostaessamme iso tummanruskea liukuovikaappi keskellä mustaa laattalattiaa. Se oli vastassa heti ovella ja peitti näkymän keittiöön ja keittiöstä eteiseen. Kaappi oli oikealla olevan ulko-oven ja vasemmalla olevan keittiön välissä. Huomasimme, että kaapin alla kulki sähköjohto (varaus mahdollisille valoille) laatan läpi kaappiin. Laatan läpi kulkeva johto aiheutti hieman päänvaivaa. Löysimme kuitenkin autotallista pienen penkomisen jälkeen vielä yhden laatan, joten pääsimme purkamaan kaapin. Sitä ainutta ehjää laattaa varjeltiin kun kukkaa kämmenellä ja oli kyllä hieno tunne, kun sähköjohdon purkamisen ja vanhan laatan irrottamisen jälkeen lattiassa oli jälleen ehjä laatta. Kävi siis kyllä melkoinen tuuri tuon yhden laatan löytymisen kanssa. Valon määrä lisääntyi ihan huimasti kaapin purkamisen jälkeen ja talo tuntuu nyt paljon avarammalta. Meillä käynyt nuohooja itseasiassa kysyi, että olemmeko purkaneet talosta seiniä kun talo on niin erinäköinen nykyisin. Kaapin purkamisella oli siis valtava vaikutus.

Mies teki eteisestä purettuun liukuovikaappiin uuden rungon ja uudet tukevammat hyllyt valkoisesta kalustelevystä. Liukuovikaappi on tällä hetkellä kodinhoitohuoneessa uudelleen kasattuna ja sieltä löytyvät mm. pyyhkeet ja osa ulkovaatteista. Tämäkin kaappi sai uuden elämän pienen tuunaaamisen ja kunnostamisen jälkeen.

Loppuvuosi oli melkoisen kiireinen, joten somessa on ollut melkoisen hiljaista. Olimme joulun reissussa ja ennen joulua olin kiertämässä joulumarkkinoita omien käsitöiden kanssa. Tyttö palasi eilen takaisin kouluun ja mies töihin loman jälkeen, joten tästä se arki alkaa taas pyörimään.

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille!

Ehdin jo pitkän aikaa haaveilla keittiön seinälle sopivasta hyllystä. Valkoinen String Pocket-hylly pyöri alusta asti mielessäni ja koska se ei sieltä millään poistunut, niin päätin tilata sen Finnish Design Shopista itselleni ikään kuin joululahjaksi. Sovittiin miehen kanssa, ettei osteta toisillemme joululahoja, vaan kummatkin voi ostaa halutessaan itselleen jotain sellaista mitä tarvitsee tai haluaa. Päätin sitten, että tilaan nyt sitten sen hyllyn hyvän tekosyyn varjolla. Kävin hakemassa hyllyn lähipostista ja mies asensi hyllyn pienen epäilyn saattelemana haluamaani kohtaan. Emmehän me kuulemma olisi hyllyä tarvinneet, mutta kun hylly oli seinällä niin näytti se kuulemma kuitenkin paremmalta kun mitä tyhjä seinä.

Seinällä oleva tyhjä hylly vaati tietenkin tavaroiden pyörittelyä. Valkoinen lasinen keittiövaaka ja keittokirjat löysivät ensimmäisenä paikkansa alahyllyltä. Muut tavarat vielä hakevat paikkojaan ja on hyvinkin todennäköistä, että järjestys vaihtuu vielä monen monta kertaa. Avohyllyt kun ovat siitä kivoja, että asetelmia vaihtamalla on helppo luoda uutta ilmettä. Pientä luomisen tuskaa aiheuttaa kuitenkin se, että silmiä miellyttävän tavarayhdistelmän löytäminen voi joskus olla hieman haastavaa. Tavaroiden pyörittelyyn kun kuluu yllättävän paljon aikaa, varsinkin silloin kun kaapeista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa, ainakaan vaimon mielestä - mieheni sanoin.

Löysin kuvassa näkyvän vanhan leipälapion kirppikseltä ja minun oli pakko napata se mukaan rekvisiitaksi keittiöön. Kuten arvata saattaa, niin tämäkin omasta mielestäni loistolöytö oli miehen mielestä täysin turha ostos. Yritin vakuuttaa miehelleni siinä kirppispöydän äärellä, että kyllä me tarvitsemme leipälaudan vaikka meillä ei ole leivinuunia, joka pitää miehen mielestä ehdottomasti omistaa jos kerran haluaa leipälaudan ostaa. :D Kuten arvata saattaa, niin sisustuksellinen painoarvo ei ollut leipälaudan kohdalla riittävä. Pidin kuitenkin pääni - kuten kuvista näkyy.

Miehellä on sellainen perinteinen Suomalaisen miehen ajattelutapa, että mitään uutta ei vaimon tarvitsisi ostaa kun meillä on jo kaikkea. Uusia ostoksia pitäisi tehdä äärimmäisen harvoin tai mielellään ei ollenkaan, varsinkin jos kyse on sisustamisesta. Esimerkkinä vaikka sisustustyynyt, joita meillä ei minusta vieläkään ole tarpeeksi ja miehen mielestä niitä pursuaa ulos ovista ja ikkunoista. Mainittakoot, että elektroniikan ja kalastusvälineiden hankinnassa voidaan tietenkin joustaa. Onneksi hän on kuitenkin aina lopulta ollut ihan tyytyväinen minun sisutushankintoihini. Kiitos hänelle kuuluu myös siitä, että hän yleensä muistaa myös ääneen kehua näitä "turhia hankintojani" ja pitää vaimonsa siten tyytyväisenä.

Miten teillä miehet suhtautuvat sisustushankintoihinne?

On taas se aika vuodesta kun lisääntyvä valon määrä ja auringonpaiste herättävät sisustajan talvihorroksesta ja sisustuskärpänen puraisee. Lähestyvä kevät saa kaipaamaan vaihtelua sisustukseen. Kaikki talviset romppeet siirretään kaappeihin odottamaan syksyä ja tilalle vaihdetaan jotain keväisempää. Kukkia, enemmän värejä ja ehkä vähemmän kynttilöitä. Myös meidän olohuoneessa tapahtui vähän suurempi muutos, kun toisessa päässä taloa ollut korkea Ikean Bestå kaappikokonaisuus purettiin pienempiin osiin ja siirrettiin olohuoneen puolelle. Bestå kaapeista rakentui kuusi kaappia pitkä jono olohuoneen päätyseinälle.

Olohuoneeseen tuli näin paljon lisää säilytystilaa sekä laskutasoa. Pienikin muutos sisustuksessa aiheuttaa yleensä jonkinsortin ketjureaktion. Näin kävi tälläkin kertaa. Tartuin nimittäin telaan ja maalasin kakluunin takana olleen vaaleanpunaisen seinän valkoiseksi, asettelin kaappirivin päälle koriste-esineitä ja löysinpä minä kivan mustan valaisimenkin olohuoneen seinälle. Olohuoneen oikeassa nurkasassa oleva seinävalaisin oli kyllä varsinainen löytö, sillä ostin sen puoleen hintaan rautakaupasta. Myös ikkunaseinälle tuli pari uutta taulua tai oikeastaan jo vanhaa, sillä taulut ovat etsineen sopivaa paikkaa jo jonkin aikaa.

Välillä minusta tuntuu, että meidän sisustus on vähän liian karu. Koriste-esineitä on melko vähän kodin tasoilla ja seinillä on melko vähän mitään. Tuntuu siltä, että se meidän persoonan näkyminen sisustuksessa ei ole ihan vielä kohdillaan ja riittävää. Yritinkin olohuoneen kohdalla nyt panostaa siihen, että saisin sisustukseen enemmän ilmettä, lämpöä ja runsautta. Vaihdoin koriste-esineet isompiin ja lisäsin esineiden määrää. Uskoisin tämän kolkon tunteen johtuvan kuitenkin lähinnä siitä, että olemme asuneet tässä kodissa vasta reilun vuoden ja talon remontointi on vienyt paljon aikaa, joten sisustus on vielä varsin keskeneräinen. Suurin osa huonekaluista ja esineistä on myös samoja mitä vanhassakin kodissa, joten tämän kodin sisustukseen ei ole vielä kertynyt samanlaista kerroksellisuutta millainen vanhaan kotiimme ehti muodostua vuosien saatossa.

Edellisessä kodista minusta tuntui oikeastaan vasta noin viiden vuoden asumisen jälkeen siltä, että sisustus alkaa olemaan kohdillaan. Saa nähdä kuinka kauan siihen tällä kertaa menee kun sisustettavaa pinta-alaa on melkein tuplasti enemmän. Olen välillä vähän malattamaton luonne sisustamisen suhteen ja halauaisin, että kaikki olisi nopeasti paikoillaan. Toisaalta nautin myös siitä, että saan rauhassa etsiä mieluisia huonekaluja ja esineitä ja, että saan sisustaa ajan kanssa ja harkita tarkkaan kaikkia päätöksiä. Sellaiset tavarat mitä ostetaan hetken mielijohteesta alkavat nimittäin yleensä hyvin nopeasti kyllästyttämään ja ärsyttämään. Ja eipä sitä halua ostaa jotain vain sen takia, että hyllyt ja tasot täyttyvät. Huolella ja tarkoin harkittuihin esineisiin kiintyy myös enemmän ja niistä tulee paljon tärkeämpiä.

Tuntuuko sinun kotisi sisustus valmiilta?

Vai kuuluuko sisustuksen edes olla koskaan valmis?

Järjestimme lauantaina siskolleni yllätys Baby Shower-juhlat täällä meillä. Teemaksi valikoitui yksimielisesti Muumit sillä tuleva äiti on kova Muumi-fani. Olin pyytänyt siskoni meille lapsenvahdiksi, ja yllätys olikin melkoinen kun ruokapöydän ympärillä olikin lasten sijasta vastassa ne kaikista läheisimmät ja rakkaimmat ystävät. Kyyneleiltä ja riemulta ei tainut kukaan siinä vaiheessa välttyä.

Baby Shower-juhlaa juonittiin ystävien kesken salaisessa Facebook-ryhmässä. Meille oli tärkeää että yllätys säilyy viimeiseen asti, joten kaikki pienetkin yksityiskohdat hiottiin huolella. Meidän oli tarkoitus mennä peitetarinan mukaan miehen kanssa syömään, joten valittelin siskolleni tukka- ja vaatekriiseistä pitkin viikkoa ja kerroin lastenhoito-ohjeita. Piilotimme myös esimerkiksi ulkovaatteet, jottei yllätys paljastu jo ovea avatessa. :D

Muumi-teema oli mukavan helppo toteuttaa, sillä kaupoista löytyy kiitettävästi muumiaiheista tavaraa. Astioina toimivat pahviset muumilautaset ja -mukit, sekä Arabian muumiastiat. Kahvit juotiin tietenkin muumimukeista ja muumi-kuohuvaakin löytyi. Äitiä ja vauvaa hemmoteltiin myös ihanilla muumi-aiheisilla lahjoilla. Pöytäliinana käytin ihan vain tavallista vaaleanpunaista lahjapaperia.

Kävin Finformista ostamassa pöydällä näkyvän lightboxin, mihin kirjoitin teemaan sopivasti "It's a girl". Lightboxi pääsee lastenhuoneeseen, ja sitä voi myöhemmin hyödyntää esimerkiksi synttäreillä.

Nämä olivatkin ensimmäiset vauvajuhlat missä olin vieraana, ja mitä olin mukana järjestämässä. Nyt sitä on taas yhden kokemuksen verran viisaampi.

P.S. En ehtinyt nappamaamaan kuvia kaikessa hulinasta ennen juhlia, joten kuvista puuttuu kaikki ihanat herkut. Halusin kuitenkin saada jokusen kuvan muistoksi tänne blogiin, niin nappasin nämä kuvat seuraavana päivänä ennen koristeiden pois siivoamista.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! :)

Jo vanhassa kodissamme ollut String-hylly löysi tässä kodissa paikan olohuoneesta, kakluunin vierestä. Seinänpätkä oli juuri sen verran pitkä, että hylly mahtui siihen. Hylly on osoittautunut tosi hyväksi ostokseksi, sillä se sopii niin moneen paikkaan. Se on helposti muunneltava, kevyt, ja pienen syvyytensä ansiosta se vie vain vähän tilaa. Hyllylle on kiva myös tehdä erilaisia asetelmia tunnelman mukaan ja se on myös käytännöllinen, sillä siihen saa hyvin mm. sisutuslehdet ja polttopuut säilöön. Se ei myöskään sivusta katsottuna tule kakluunin eteen, kuten moni muu isompi huonekalu olisi tullut. Kakluuni on olohuoneen kruunu, joten on mukavaa, että se näkyy joka suunnasta.

Olen kierrellyt viikonloppuisin kirppiksillä ottamassa omaa aikaa. Mukaan on tarttunut kaikkia kivoja pieniä koriste-esineitä. Tämänkin hyllyn esineistä moni onkin löytynyt kirppikseltä. Mainittakoot vaikka pärekorit ja tuo ylärivillä oleva euron maksanut pikku kakluuni, minkä sisälle saa tuikun. Tein myös vähän isomman löydön, kun löysin hyväkluntoisen Ton-merkkisen pähkinänruskean baarituolin 15 eurolla. Tuolin hinta uutena on nimittäin lähemmäs parisataa euroa. Ruskea baarituoli sopii loistavasti ruskeiden hirsiseinien kaveriksi. On aina yhtä hieno tunne, kun tekee tälläisia löytöjä. Toisen roska voi siis todellakin olla toisen aarre, kuten tässäkin tapauksessa kävi.

Mikä on sinun mieleenpainuvin kierrätyslöytösi?

Kaupallinen yhteistyö: Poster Store
Osa kuvissa näkyvistä julisteista ja kehyksistä on saatu.

Jo kymmenessä maassa toimiva, Ruotsalaisten veljesten Oskar ja Tobias Renlundin perustama Poster Store, myy verkkokaupassaan oman suunnittelijansa sekä tunnettujen taiteilijoiden suunnittelemia julisteita. Yrityksen perustaminen lähti liikkeelle ideasta, että taiteen pitäisi olla kaikkien saatavilla - eikä kauniiden asioiden tarvitse olla kalliita. Koska julisteilla sisustaminen voi aidosti olla edullinen ja nopea tapa saada uutta ilmettä kotiin, niin päätin tarttua tähän kivaan yhteistyötarjoukseen. Postauksen lopusta löytyy myös alennuskoodi, jolla sinäkin saat hyvän edun julisteista.

Julisteet on lajiteltu sivustolle ryhmittäin, joten niiden selaaminen on helppoa ja nopeaa. Esimerkkinä vaikkapa Vintage-julisteet, joiden joukosta löytyy monta herkkua. Julisteita on saatavilla myös useassa eri koossa, joten joka seinälle löytyy varmasti sopivan kokoinen juliste. Itse valitsin erikokoisia julisteita, sillä suunnitelmanani oli rakentaa nistä kollaasi olohuoneen seinälle, kahden seinältä jo ennestään löytyneen Artek-julisteen jatkoksi.

Valitsin sellaisia kuvia, mitkä herättivät heti mielenkiintoni ja jollain lailla puhuttelivat minua aiheellaan. Valitsemani julisteet ovat myöskin kaikki mustavalkoisia, sillä halusin olohuoneeseen rauhallisen ja yhtenäisen teeman. Mustavalkoisissa julisteissa on sekin etu, että muussa sisutuksessa voi käyttää huolettomammin värejä ilman, että kokonaisuudesta tulee liian levotonta. Toin itse omaan mustavalkoiseen julistekollaasiin pientä lisämaustetta erivärisillä kehyksillä, ja vähän erikoisemmalla julisteiden asettelulla.

Koska haluan sisustusvalintoja tehdessäni ottaa myös ympäristön mahdollisimman hyvin huomioon, niin olin erityisen iloinen siitä, että Poster Storessa myös näitä asioita on mietitty huolella. Poster Storen julisteet painetaan Tukholmassa, ruotsalaisessa vuonna 1693 perustetussa paperitehtaassa. Tämä ruotsalainen Lessebo bruk-tehdas haluaa huolehtia luonnosta ja ilmastosta, joten se kertookin istuttavansa enemmän puita kun mitä tuotantoon tarvitaan. Painotehdas kantaa myös Pohjoismaista Joutsenmerkkiä, joka on yksi Euroopan tiukimmista ympäristömerkeistä. Julisteet painetaan taidegalleria-laatuiselle paperille, jolla on FSC-ympäristömerkki. Julisteissa on tietenkin myös arkistointiominaisuudet, mikä tarkoittaa sitä etteivät ne muutu ajan saatossa keltaisiksi. Julisteissa käytetty paperi olikin mukavan paksua ja painojälki on kieltämättä todella laadukasta.

Poster Storen valikoimaan kuuluu myös laaja valikoima erilasia pleksilasisia kehyksiä, joista jokainen löytää varmasti täydellisen parin tilaamalleen julisteelle. Pleksilasisissa julisteissa on se etu, että ne ovat mielestäni paljon turvallisempia ja kestävämpiä, kun mitä lasiset kehykset. Lasten ja lemmikkienkään kanssa ei tarvitse vahingon sattuessa pelätä, että kukaan satuttaa itseään lasinsirpaileisiin.

Kehykset ja julisteet saapuivat luvatussa ajassa, ja on erityisen kätevää kun kaikki saa samasta paikasta! Olen itse aina malttamaton saamaan uudet sisutushankinnat paikoilleen, joten suosin paikkoja mistä kaiken saa yhdellä kertaa.

Muutama vinkki vielä lopuksi:

- Mieti ensin, että mihin ja miten haluat julisteet sijoittaa.
- Haluatko julisteiden sopivan yhteen? Yhdistäviä tekijöitä voi olla esimerkiksi värit tai aihe.
- Jos julisteet ovat yksivärisiä, niin saat halutessasi erivärisillä ja erilaisilla kehyksillä asetelmaan lisää ilmettä.
- Jokaisen julisteen kohdalta löytyy pieni sydän mitä klikkaamalla julisteet siirtyvät toivelistalle. Toivelista-sivulla näkee omat suosikkijulisteet vieretysten, joten sieltä on helppo nähdä millaisen kokonaisuuden suosikkijulisteesi muodostavat.
- Inspiraatiokuvista on suuri apu julisteiden valinnassa, joten niitä kannattaa hyödyntää.
- Julisteet voi asetella ennen seinään kiinnitystä ensin vaikka lattialle ja siirrellä siinä niitä haluamaansa järjestykseen.
- Pyydä kaveri avuksi, kun kiinnität julisteita seinään. Hän voi pidellä julistetta eri korkeuksilla seinää vasten, niin näet helpommin milloin juliste on sopivalla korkeudella ja vältyt turhilta reijiltä seinässä.
- Hyvin suunniteltu on tässäkin tapauksessa jo puoliksi tehty.

Jos sinunkin kotoa löytyy paikka uusille julisteille, niin alennuskoodilla: SAAKURKISTAA30,
saat 30% alennuksen Poster Storen normaalihintaisista julisteista. Alennus ei koske kehyksiä tai Selection-osion julisteita.
Koodi on voimassa 29.4.2019 saakka.

Kapea ja pitkä käytävä on yleensä sellainen asia, joka aiheuttaa harmaita hiuksia monelle kotiaan sisustavalle. Myös meidän kodista löytyy tällainen päänvaivaa aiheuttava käytävä. Kotimme käytävän varrelta löytyy wc ja kolme lastenhuonetta, joten tila on jatkuvasti ahkerassa käytössä ja huoneisiin on päästävä kulkemaan vaivattomasti. Kapeaa käytävää ei voi siis varsinaisesti sen ihmeemmin sisustaa, jottei tilasta tule liian ahdasta. Valkoinen seinien väri on lähes aina varma ja turvallinen valinta pieneen ja ahtaaseen tilaan, mutta se voi olla myös vähän turhan kylmä ja hieman tylsäkin vaihtoehto. Tyhjänä tällainen tila näyttääkin helposti melko kolkolta.

Kun ostimme tämän talon, niin käytävällä oli tummansininen tapetti missä meni kullanvärinen ruudukkokuvio. Myös oikealla seinällä oleva wc:n ovi oli sininen. Tapetti oli omaan makuuni liian tumma ja kuvio turhan levoton, joten tapetin päälle laitettiin melko pian valkoinen tasoitetapetti. Talossa oli kaikki tapetit tapetoitu suoraan kipsilevyyn ilman pohjamaalia, joten niiden irrottaminen ilman kipsilevypinnan repeytymistä olisi ollut ihan mahdoton tehtävä. Tasoitetapetti on silloin hyvä ja nopea ratkaisu, ja sen päälle pystyy myös maalaamaan, ilman tapetin kupruilua. Tasoitetapetin saumakohdat kannattaa lopuksi myös pakkeloida ja hioa, niin saa kauniin ja tasaisen uuden seinäpinnan jonka päälle on kiva lähteä maalaamaan.

Nettiä selatessani mieleni syövereihin oli jäänyt kuvia seinistä, joissa yläosa ja alaosa oli erotettu toisistaan koristelistalla. Esimerkiksi Pihkala -blogista löytyy upeasti toteutetut seinäpaneelit. Ajattelin, että kaksiosaiset seinät sopivat hyvin myös tämän talon henkeen, joten halusin lähteä kokeilemaan ideaa. Nämä meidän seinät on toteutettu melko yksinkertaisesti, eli 50 cm korkeuteen lattiasta on liimattu supervahvalla asennusliimalla koristelista. Olimme jo aikaisemmin vaihtaneet kaikki talon tummanruskeat jalkalistat valkoisiin 10 cm korkeisiin jalkalistoihin. Valitsin seinälle melko kapean koristelistan, sillä meillä ei ole kovin korkea huonekorkeus ja koska jalkalista on jo melko paksu ja koristeellinen. Kummatkin listat ovat Cello-merkkiset. Listan yläpuoli on maalattu vihreään taittavalla harmaalla. Sävy on tarkemmin Tikkurilan Deco Grey-värikartan 1902 ja maalina on täyshimmeä ja mattapintainen Harmony. En halunnut sävystä liian kylmää, enkä myöskään puhdasta harmaata, sillä se olisi ollut turhan kova ja moderni valinta. Tämä sävy sopii myös hyvin ruskeiden hirsiseinien kanssa yhteen ja se tuo lämpöä tilaan. Alaosan valkoinen on vielä vähän turhan puhtaan valkoinen sävyltään, mutta kuvissa onkin vasta pohjamaali/seinissä jo ennestään ollut valkoinen sävy. Tarkoituksena olisi maalata alaosa vielä uudelleen lämpöisemmällä ja listojen sävyyn paremmin sointuvalla valkoisella. Projekti on vielä vähän kesken, sillä muutamasta seinästä puuttuu vielä listat. En kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta käytävän uudistuneesta ilmeestä.

Nyt kun seinässä on muutakin väriä kuin valkoista, niin keittiön kattoon asti ulottuva laattaseinäkin tulee paremmin esille. Kaksivärisissä seinissä on myös samanlaista "vanhanajan" tunnelmaa, mitä talon toisessa päädyssä olevisssa kahdessa kakluunissa on. Koristelistan kanssa seinä sopii myös paremmin vanhojen väliovien kanssa yhteen. Nuo vanhat täyspuiset ovet ovat muuten välillä kaikkea muuta kun suorat, kun hirsitalossa seinät voivat elää jopa 4 cm verran, mutta pidän niistä silti tosi paljon. Ne tuovat tänne niin palon ilmettä ja tunnelmaa. Nyt sisustus on kaikenkaikkiaan taas askeleen verran yhtenäisempi.

Aika pienellä vaivalla ja melko edullisesti saatiin tälläkin kertaa ihan erilainen ilme aikaiseksi. Vai mitä mieltä olet?

"Betoniset" työtasot keittiöön saneerauslaastilla

Bårastapeter Flora

Se oma tyyli

Pojan huoneen kettutapetti

Syksy ja muutoksia ilmassa

Lisää ilmettä portaikkoon

Voiko koululaisen huoneessa olla vaaleanpunaista?

Lisää ilmettä portaikkoon

Pikkuvessan vanha allaskaappi

Kannattiko nähdä vaivaa?

Polttopuiden säilyttäminen osana sisustusta

Ajatuksia vuoden asumisen jälkeen

Hyvää joulua!

Mummin vanha peilipiironki

Keittiön String Pocket-hylly

Liian karua

Baby Shower juhlat Muumi-teemalla

Olohuoneen String hylly

Poster Storen julisteet ja 30% alennuskoodi

Muutama vinkki vielä lopuksi:

Seinille koristelistat ja kaksiväriset seinät